Opetuslaki, sen lähteet ja periaatteet
Koulutusta maassamme tarkastellaan virallisestivaltion ensisijainen alue. Tällaisen laajamittaisen sosiaalisen instituution moitteettoman toiminnan kannalta tarvitaan tehokkaita sääntelyn ja stimulaation välineitä.
Opetuslaki on kokoelmaoikeudellisia normeja, jotka ohjaavat oppiaineiden toimintaa. Myös sen vaikutuksen alalla on nuoremman sukupolven koulutusprosessi. Erityisesti opetuslainsäädäntö toimii kolmella pääalueella:
1. Se toimii välittäjänä koulutustoiminnan kohteiden välillä kansainvälisen oppilaitoksen tunnustamisessa (ihmisoikeus koulutukseen, oppilaitosten kansainvälisen yhteistyön legitiimiys jne.).
2. Opetuslaitosten ja valtion laitosten välisten suhteiden sääntely (todistus, akkreditointi, luominen, lisensointi ja muut tarvittavat menettelyt).
3. Opetuslaissa vahvistetaan oppilaitosten ja opiskelijoiden tai heidän vanhempiensa suhteiden järjestys. Näihin kuuluvat opetuslaitosten ottamista koskevat säännöt, luettelo koulutusohjelmien suunnista, loppututkintojen sisältö jne.
Opetuslain lähteet ovat kansainvälisiä ja venäläisiä lakeja, normeja ja säädöksiä, jotka säätelevät koulutusta.
Venäjän säädöksiin, joilla säännellään(1992) ja liittovaltion laissa "Korkeakouluopetuksesta ja jatko-opiskelijakoulutuksesta" (1996).
Kahden peruslainsäädännön lisäksi on myös:
1. Profiilin "tietyn koulutuksen alalla" segmenttiä "koskevat lait.
2. Ei-ydin, joka sisältää oikeudelliset normit ja määräykset. Heille
ovat:
1) Venäjän federaation presidentin asetukset;
2) hallituksen päätökset, jotka vaikuttavat erityiseen ongelmaan koulutusalalla;
3) muut Venäjän federaation aihepiireissä annetut normatiiviset säädökset, joilla on osittainen riippumattomuus. Hyväksytyt normit eivät saa olla ristiriidassa liittovaltion perussääntöjen kanssa.
Koulutuslaissa taataan, että väestö saa laadukasta tietoa,
1. Koulutuksen humanistinen luonne, elämän ja terveyden suojelu, ihmisoikeuden itsemääräämisoikeuden tunnustaminen, yksilön kehittyminen ja luovat taidot.
2. Koulutus kovaa työtä, rohkeutta, toisten kunnioittamista, rakkautta luontoon, perheeseen, isänmaan puoleen.
3. Yhden kulttuurisen ja koulutustason noudattaminen, mutta samalla säilytetään kansalliset erityispiirteet ja kannustetaan alueellisia perinteitä.
4. Koulutuksen saatavuus ja laatu sekä sen sopeutumiskyky.
5. Seurallinen luonne.
6. Vapaus ja moniarvoisuus.
7. Oppilaitosten toiminnan demokraattinen hallintotapa, itsenäisyys.
