Koivukuori - tärkeä historiallinen dokumentti
Koivunkuorekirjoitukset ovat yksityisiä viestejä jaasiakirjat 10-16 vuosisataa, jonka tekstiä sovellettiin koivun kuoriin. Ensimmäiset tällaiset asiakirjat löysivät venäläiset historioitsijat Novgorodissa vuonna 1951 retkikunnan arkeologian aikana historian A.V. Artsikhovsky. Siitä lähtien kun tämä kunniaksi löydettiin vuosittain Novgorodissa juhlittiin loma - Birchbark Day. Tämä retkikunta toi yhdeksän muuta tällaista asiakirjaa, ja vuoteen 1970 mennessä ne olivat jo löytäneet 464 kappaletta. Novgorodin koivun kuoren kirjoittajat löysivät arkeologeja maaperäkerroksissa, joissa säilyi kasvien ja muinaisen roskat.
Koivun kuoren kirjoitusten teksti poistettiin yksinkertaisesti japrimitiivinen menetelmä - naarmuuntui terävästi teroitetulla metallilla tai luun kirjoituksella (pin). Pre-koivu kuori käsiteltiin, jotta kirjaimet tulisivat selvästi näkyviin. Tällöin teksti vietiin koivunkuorekirjeeseen useimmissa tapauksissa ilman sanoja. Kirjallisuudessa ei koskaan käytetä haurasta mustetta. Birchbark on yleensä lyhyt ja käytännöllinen, se sisältää vain tärkeimmät tiedot. Se, että vastaanottaja ja kirjailija tietävät, sitä ei mainita.
Koivun kuori, materiaalina kirjoittamiseen ja siirtämiseeninformaatiota, tuli laajalle levinneenä 1100-luvulla, mutta menetti sen merkityksen 15-luvulla. Silloin Venäjän väestön yleinen käyttö löysi halvempaa paperia. Sittemmin koivun kuorta on käytetty sekundaarisena materiaalina tallennukseen. Yleisimpiä käyttävät pääasiassa henkilökohtaiset tietueet ja yksityinen kirjeenvaihto, ja viralliset kirjeet ja valtion merkitysviestit kirjoitettiin pergamenttiin.
Lukutaito myönnetään pääasiassastratigrafinen menetelmä - kerroksen perusteella, jossa asia löydettiin. Tietty määrä kirjeitä koivukuoresta on päivätty historiallisten tapahtumien tai tärkeiden henkilöiden mainitsemisen vuoksi.
Koivukuori on tärkeälähde kielen historiasta. Niiden on luotava kielellisen ilmiön kronologia tai arvomerkki sekä sanan ulkoasun ja etymologian aika. Useat sanat esiintyvät kirjaimissa, jotka eivät ole tuntemattomia muille vanhoille venäläisille lähteille. Pohjimmiltaan nämä ovat arkipäivän sanoja, joilla ei käytännössä ollut mahdollisuutta päästä tuon ajan kirjailijoiden kirjoituksiin.