Imperatiivinen mieliala venäjäksi: sääntö, esimerkkejä

Verbi on yksi puheen tärkeimmistä osista. Se palvelee toimintaa, tietyn prosessin nimeämistä eli ilman sitä ei ole mitään, vain merkityksetön nimi ilmiölle, joka ei voi ilmetä millään tavalla, kiinnittämällä itsensä tiettyyn tilaan. Puheen nimelliselle osalle on ominaista sellaiset pysyvät morfologiset piirteet kuin ulkonäkö, toistuminen, läpinäkyvyys ja konjugointi, kun taas ei-vakio-lajeissa on sukupuoli, henkilö, lukumäärä, aika ja kaltevuus. Jälkimmäisiä käsitellään tässä artikkelissa. Kuinka määritellä venäjänkielisen verbin mieliala, mikä vaikuttaa siihen, mihin se on yleensä tarpeen? Yritetään ymmärtää ja tärkeintä muistaa.

Mikä on kaltevuus? Yleinen näkymä

Periaatteessa joidenkin tutkijoiden kallistusmääritellä "asenteeksi todellisuuteen". On tunnustettava varsin abstrakti muotoilu, joka ei erityisesti selitä tämän morfologisen piirteen merkitystä. Mutta jos yrität ymmärtää, kaikki tulee hyvin selkeiksi.

Yhteensä on kolme kaltevuutta. Venäläisen kielen vastainen kallistus osoittaa todellista toimintaa ja sitä käytetään kaikissa kolmessa kerrassa - se on yleisin ja siksi helpoin muistaa. Tai vaikeinta. Sen olemassaolo kolmessa aikamuodossa mahdollistaa verbien konjugaation kaikilla käytettävissä olevalla tavalla, minkä vuoksi sinun täytyy muistaa valtava määrä päättelyjä, mikä ei aina ole niin helppoa.

Myös imperatiivista kaltevuutta venäjälläesiintyy melko usein. Se viittaa yhteisöjen pyytää, että tietyt ohjeet - mihinkään toimiin voidaan suorittaa henkilö, vastoin tahtoaan, mutta tahdon keskustelukumppani. Verbejä imperatiivi on vain kaksi muotoa, joka on tietenkin helpompi työskennellä heidän kanssaan, mutta samalla luo tiettyjä vaikeuksia niille, jotka eivät ole kantavan venäjän kielen ja voi intuitiivisesti löytää oikea päättyy.

Ehdollinen venäjäksi, sen edelleenkutsutaan subjunktiiviseksi, osoittaa epärealistista toimintaa, joka on mahdollista tietyissä olosuhteissa. Sitä kutsutaan yksinkertaisimmin: vain yksi muoto, joka vaihtelee vain sukujen kohdalla, johon hiukkanen lisätään - tällaisen elementin määrittäminen tekstissä ei ole vaikeaa.

Nyt, kun meillä on perustavanlaatuinen käsitys siitä, mitä mielialat ovat venäjän kielellä, esimerkit auttavat meitä ymmärtämään sääntöä paremmin.

Pakollinen - mitä, kuten

Joten, pidämme edelleen tärkeänä imperatiiviakallistuminen venäjäksi. Kuten yllä mainittiin, se tarkoittaa nimestä tai komennosta jokaisessa muodoissaan: järjestystä, pyyntöä, kohteliasta tehtävää - semanttinen sävy riippuu vain intonaatiosta, ei muodonmuodostuksen ominaisuuksista, riippuen siitä, mitä puhuja asettaa.

Venäläisen kielen ehdottoman mieli on sääntö, joka on talletettu alitajuntaan, soveltamme sitä ilman edes ajatusta. Mutta ymmärrä silti, miksi se on niin, eikä muutoin välttämätöntä.

Jotta verbs voidaan käyttää sisäänvälttämätöntä, ennen kaikkea sinun on määritettävä, kenen haluat ottaa yhteyttä. Pyynnön käsittelemiseksi henkilölle, jolle puhuja viittaa "sinuun", käytetään sopivaa yksikkömuotoa. Sen muodostumista varten on välttämätöntä ottaa pois päättyminen verbistä viitteellisessä tuulella (lukea, lukea, lukea, ajaa, ajaa, ajaa, olla, budu...) ja lisää yksi kahdesta vokaalista (ja tai th) tai pehmeä merkki (lukea, juosta, olla). Onneksi venäjänkieliset äidinkielenään puhuvat tavallisesti intuitiivisesti tunteen, joka päättyy valita, joten verbin asettaminen toiselle ihmiselle ei välttämättä aiheuta vaikeuksia.

Jos osoitamme henkilölle "sinä" tai haluatte puhua pyyntöömme ihmisryhmälle, ainoa pakottava määrä muodostaa yksinkertaisesti "ne" (lukea, juosta, olla) - kaikki on paljon yksinkertaisempaa kuin ensimmäisellä silmäyksellä.

Onko kaikki niin helppoa?

Mutta tämä on venäjänkielinen - missä on poikkeuksetta? Kukaan ei ole peruuttanut verbejä, joissa juurivokalat ja konsonantit muuttuvat konjugoituneena tai jopa juuresta täysin. Esimerkiksi "syö-eat-syö, go-go-go". Täällä valitettavasti sääntö on hyödytön, joko intuitiota tai banal alitajuntaan tarvittavaa tietoa auttaa - muuten ei ole mitään keinoa.

Venäläisen kielen imperatiivi -yksinkertaisin aihe, jonka hallitsemiseksi on välttämätöntä pystyä muodostamaan tämän mielialan toisen henkilön singulaarinen muoto ja tarvittaessa lisäämään siihen "kohtelias" loppu.

Poikkeusmuotojen käyttö ei ole yhtä yleistäolla vakava vaikeus äidinkielenään puhujille. Ulkomaalaisten on kuitenkin tehtävä kovaa työtä saadakseen ymmärtämään verbin äärimmäisen tunnelman.

Ja vielä muutama ominaisuus

Ensinnäkin sinun on otettava huomioon verbien muoto: epätäydellinen tyyppi muodostuu vain epätäydellisistä tyypin verbistä - he vastaavat kysymykseen "Mitä tehdä?" (avoimen avaaminen avaa), kun taas täydellinen näkymä, vastaava, on vain täydellisestä kysymyksellä "Mitä tehdä?" (hieman auki hieman auki hieman auki).

Toinen mielenkiintoinen asia, joka liittyy verbin epätäydelliseen muotoon: suffiksi "wa" juurien jälkeen "tarkoittaa", "kyllä", "yksi" (kuten sanoilla KNOW, GIVE, INSERT). Yleensä imperatiivisen mielialan muodostamiseksi verbi sijoitetaan yksikön ensimmäiseen henkilöön, joka vastaa pronominaa "I" (Tiedän, annan, nousen ylös), eli tämä loppu katoaa, kuten kaikissa muissa verbiin (oppii, antavat, saavat). Mutta ehdottomassa mielessä loppu palautuu (oppia, antaa, nousta ylös), on mahdotonta unohtaa se joka tapauksessa.

Ja aivolisäkkeen? Koulutus ja soveltaminen

Kääntäkäämme ahdaskohtaiseen ehdolliseen tunnelmaan. Täällä kaikki on paljon yksinkertaisempaa kuin edes välttämätöntä. Tämän mielialan käytön erityispiirteenä on se, että sen muodostamisessa käytetään aikaisempaa jännittynyttä muotoa, joka vaihtelee sukupuolen ja lausekkeen kohteen määrän mukaan, eli sanomalla aiheesta yksikössä, käytämme menneisyyden jaksollisia muotoja (mene maaliin) ja jos puhumme ihmisryhmästä tai josta puhumme kunnioittavasti "teistä", käytetään samaa menneisyyteen käytettävää monikkoa (ilmoitettu puhui).

Toisen osa-alue on osa-tunnelma ovat hiukkaset "olisi" ja "b" - niiden valinta riippuu asiayhteydestä ja useimmiten johtuu lausekkeen sopusointuisuudesta.

Eli kun haluamme näyttää mahdollisuuden toimia missä tahansa kunnossa, otamme verbin asianmukaisessa muodossa menneisyyteen ja lisätään siihen tarvittava hiukkanen: sanoisi, menisikin, nauraisivat.

Vähän enemmän käyttöominaisuuksista

Tätä muotoa ei käytetä pelkästään ilmaisemaan toimintaa tietyllä ehdolla, vaan myös siinä tapauksessa, että haluamme ilmaista unelmia, toiveita (haluaisi uneksia) ja huolenaiheet, epäilykset (ei olisi tapahtunut). Luultavasti totta, että kaikki nämä sävyt käytetään yhtä, niin käytetään oppikirjoissa kutsutaan "konditionaalia" erittäin ehdollisesti (hauska sanaleikki saatu), se on parempi käyttää termiä "conjunctive tuulella".

Ja nyt kaikki taas ja lyhyesti

Periaatteessa koko teoria on kuvattu edellä yksinkertaisen venäläisen kielen säännön mukaan. Taulukko auttaa korjaamaan sen.

kaltevuus	Miten muodostuu	esimerkkejä
alustava	Verbien konjugaation sääntöjen mukaan	Ota kiinni, kieltäytyy, laulan
konjunktiivi	Vastaava muoto menneisyyteen + olisi	Ulos, näyttäisi, julistaisi
imperatiivi	Ainoa numero: verbin henkilökohtainen muoto on loppu + ja / d / ь Monikko: singular + TE	Puhu kuivaksi

Harjoittele, käytä ja käytä uudelleen!

Opitun aineiston lopullista vahvistamista varten yritä laittaa verbejä eri mielialoihin.

• Ohjeellisessa muodossa: piirrä, nauraa, aja, huijata, vastata, vihata, mennä ulos, kieltäytyä, asettaa, ylpeä, repeytyy, järjestää, purr, toivo, naarmu.
• Välttämättömänä: mennä, kieltää, huutaa, soittaa, saada, unelma, tavoittaa, sammuttaa, antaa, kukoistaa, polttaa, kirota, ylpeillä, kuvitella, olla tietoinen.
• konjunktiivi: maalata, käydä, näyttää, komento, tuhota, pitää lämpimänä, hengittää, jäädyttää, ostaa, kysyä, vähentää, murtaa, tehdä, onnitella, ajatella.

Yhteenvetona

Suuntaa-antava, osaava ja välttämätönmielialat ovat yksi niistä perussäännöistä, jotka eivät vaadi erityistä muistiota, ja niitä sovelletaan suurimmaksi osaksi automaattisesti kunkin kielenkäyttäjän kielenkäyttäjän mukaan. Mutta samaan aikaan, ei missään tapauksessa voida kieltää tarvetta opiskella ainakin perusteoriaa: tietämättä sääntöä ei koskaan voi ymmärtää tiettyjä ominaisuuksia kielellisestä ilmiöstä.

Joka tapauksessa käytäntö on joskus paljon enemmäntehokas opettaja kuin kuiva teoria. Valtava plus tässä nimenomaisessa tapauksessa on, että käytämme tätä sääntöä päivittäin, joten sitä ei ole vaikea sovittaa.